Marraskuu on tuonut valon,
ainakin hetkeksi ja toivottavasti pysyvämminkin!
Hierojan erikoisammattitutkinto pikku hiljaa etenee ja koulupäivät ovat vähissä, sillä tällä viikolla 7.11. on vielä yksi koulupäivä, liittyen urheiluhieronnan osioon.
Koulutehtävät sekä urheiluhierontaan että kipupotilaan toimintakyvyn ylläpitämisen osioista ovat työn alla, ja näyttökokeet menevät alkuvuoden puolelle.
Hierojan koulutuksen Kipuosioon (Kipupotilaan toimintakyvyn ylläpitäminen) liittyen minulla alkaa myös Kuntoutuskouluttajien
”Kivun moniammatillinen osaaminen” – koulutus,
joka kestää vuoden verran ja koostuu webinaareista ja niihin liittyvistä tehtävistä.
Koulutuksessa käydään läpi kipuun liittyviä asioita monipuolisesti ja siinä korostuu kivunhoidon moniammatillisuus.
Tämä koulutus syventää kipuun liittyvää tietämystä ja on minulle sekä hierojana että sairaanhoitajana hyödyllistä.
Hierojan koulutuksessa olemme syksyn aikana opiskelleet kipuun liittyviä perusasioita ja saaneet hierojan näkökulmaan lisäoppia esim. nestekiertoa edistävän ja trigger-käsittelyn vaikutuksesta kipuun.
Ja kaiken tämän tutkitun tiedon ja opiskelun rinnalla kulkee ja syvenee vahvasti näkymättömän maailman ymmärrys ja kokeminen. Se mihin emme vielä voi saada näyttöön perustuvaa tutkittua tietoa, vaan joka on jonkin syvemmän tiedon ja kokemisen kentässä.
Lokakuu oli elämässäni vahvasti suruun ja kuolemiseen liittyvän luopumisen aikaa.
Surun olemuksen kokeminen jatkaa minussa elämäänsä opettaen ja muuntaen minua määrätietoisen ehdottomasti.
Olen saanut kokea käsittämättömän syviä ja häkellyttäviä kiitollisuuden ja kauneuden tunteita, joita vain surun lahja voi antaa.
Kaikkea hyvää marraskuuhun juuri Sinulle, joka tätä luet!
Toivottelee Nina
